City-tyttöjen sushi-ilta Down townis

Tyypillisten nykyajan nuorien naisien tapaan vietimme perjantaista iltaa tehden sushia ystävien kesken. Mikään ei ole mukavempaa, kuin yhteinen ruuanlaitto, ilakointi ja sivistyneet kaksi lasia raikasta olutta tai laadukasta suunmyötäistä luomu viiniä. 

Yhdessä kokkaaminen tuo tässä kiireisessä ja yksilön etuja korostavassa karussa maailmassa yhteisöllisyyden tunnetta ja hyvää mieltä. 

Valitsimme susheihimme yhtä sun toista, herkullista täytettä. Enimmäkseen pysyttelimme maki-rullissa, lisäksi muutama taiteellinen ja yksilöllinen luomus.

Käsillä tekemisen iloa yhdessä

Yhdessä kattamista. Yhteistyöllä kaikki sujuu!

Riisi tuntuu(vähän liiankin) hyvältä pikku kätösiin

Valmiita herkkuja

Yhdessä on mukava nauttia omien käsien tuloksista

Sushia on oikein mukava askarrella, koska pääsee tekemään käsillään paljon. Olemmehan sentään käsi -ja taideteollisen käyneitä (eli ollaan ihan käsiä höhöhöhö).

(Laskekaa montako kertaa sana "käsi" ilmaantuu tekstissämme, oli vähän hand jobit mielessä tätä kirjoittaessa.)

Olemme pienemmällä porukalla aikaisemminkin toteuttaneet sushi-iltaa. Tosin kosteammissa merkeissä. Siis kosteammissa kaikilla tavoin, kukapa ei kävisi Rodeossa ihan märkänä. 

Hurja Remontti by Enni

Elikkäs oli aiemmin mainintaa, että kiirettä on pitänyt remontin ja muuton takia. Tämä hurja remontti siis suoritettiin kahdessa viikossa ja vain valoisaan aikaan, koska uudessa asunnossani ei ollut valoja.
Seuraavassa kuvia todistamaan ahkeruuttani ja kiisatta hyvää makuani!

olohuone

Kuvia ennen:

makuuhuone

keittiö

Kuten kuvista näkyy täällä oli aika jännii ja kuosisia tapettei!

Joten hankin vähän rauhallisemmat tilalle (ei silti tylsät)

Tässä siis kaksiviikkoa myöhemmin kuvia

olohuone, iskä häärii taustalla. Taustalla eteisen uusi kukkakuositapetti

makuuhuone

keittiö, tapetin kuosi ei kyllä ihan erotu

Ja lopuksi kuva kuinka aherran!

Vessa ja vaatehuone löytyy myös, mutta vh:ssa ei ole mitänn erityistä. Sieltäkin kaksi seinää tapetoitiin.. Vessaan tulee vielä jossain vaiheessa remontti, joten siitä kuvia sitten.

Kasviskebiä ja viisi muuta idän ihmettä

Suunnilleen viikko takana kasvisruokaa. Tai no edelleen sovellettu versio itselläni, kala sallittu, mutta koitan korvata mahdollisti maitotuotteita ja plaaplaa, lisää aikaisemmissa aiheeseen liittyvissä postauksissani.

Viimeviikon perjantaina kohtasin kaksi odottamaani hetkeä. Syömiset ulkona ja muiden tarjoilut. Ensimmäinen sattui tapahtumaan oman äitini kanssa. Vanhasta tottumuksesta taisin ajattelematta luvata mennä mättämään jotain epäterveellistä heseen, mutta lopulta tullessani järkiin, se vaihtui Kauppahallin Armas pikaruokalaksi.  Armas tarjoaa lähellä tuotettua ruokaa ja muutenkin ns. paremman laadun pikaruokaa, ystävällisempään hintaan. Hinnat tosiaan olivat sellaiset, että uskaltaa kokeilla mestan liharuokiakin tämän kokeilun päätyttyä.

Nälissäni hetken vaihtoehtoja mietittyäni kasviskebab sekä juustopiiras kuulostivat molemmat hyviltä. Otin molemmat, koska mamma betalar.

Kasviskebabilta (6,50€)odotin kasvisten lisäksi jotain soija/falafel täytettä. Sitä ei ollut, mutta ruoka itsessään hyvää ja kastikkeet varsinkin toimivat mukavasti tuoden hieman sitä "mättöfiilistä".

Enemmän kuitenkin tykkäsin juustopiiraasta (3,50€). Ylläri. Vaikka siinä oli selvästi vuohenjuustoa, mistä en noin yleisesti muuten välitä, tässä se oli jo lähes herkullinen lisä.

Päädyin myös työni puolesta tilanteeseen, jossa oli ruokaa tarjolla ja nälkäisenä oli PAKKO syödä. Kinkkupizzasiin en voinut kajota, mutta tuolloin söin kalaa. Tonnikalasalaattia. Oli hyvää, myönnetään.

Lopulta mättöpuoleen. Näistä ei ole mistään kuvia, mutta onhan tärkeää todistaa ettei  kasvisruuat sinänsä ole mikään avainsana laihtumiseen, vaikka moni erehdyttävästi luulee. Tietenkin osana kaiken kokeilua on kaikki rasvainen ja krapulointi lihattomasti.

Tuli koettua kasvispitoinen perus baarista-kotiin-pizzerian-kautta-pizza. Jotain fetaa ja katkarapuja me Ennin kanssa siihen valitsimme, muistan vain että pizza oli ihmeen herkullista.

Krapulamättöjä ajatellen myös skaala on laaja. Voit herkutella uunissa paistettavilla pakasteilla esimerkiksi pirkalla on  laaja skaala kaikkea, mozzarellatikkuja, sipulirenkaat, cheddarjalapenot ja itse päädyin maistamaan juustotäytteisiä paprikoita, falafelpyöryköitä ja perus ranuja (ei pirkka). Lisäksi tietenkin perus sipsit ja suklaaherkut ovat aina tunnetusti yleensä lihattomia.

Enni ehti testata Hesen falafelpurilaisen ja itse ajattelin syynätä vielä kebabbiloiden falafelkebin.

Lauantai-illan lipashdus luiskahdus

Näin lauantaipäivänä lipsahtaa moni asia vahingossa moneen paikkaan ja tänään jalkamme lipsahtivat alkon puolelle. Ja päätimme jatkaa skumppatestiämme uudella pullolla Törley sec-casino , tuotetta kuvataan etiketissä: Vuosisatojen kuplaperinne, ja joku gourmee juoma.
Ensivaikutelmana maistettaessa on vehkeinen. Tylsä, tulee mieleen windos 98 näytönsäästäjä (se tähdet ja avaruus basic). Toisella maistamalla edelleen vehkeinen. Ei tästä hyvää saa millään. Ei ole kyllä gourmeata haistanutkaan. Sopii johonkin persujen puiseviin vaalivalvojaisiin. Aika kuivaa.
Tästä tulee mieleen, että olisin koomapotilas enkä halua herätä koomastani. Verrattuna kossuun ja hedelmämehuun, tämä on 6-0 tappiolla.

Tämän juoman kanssa suosittelemme seuraavaa musiikkia:

SäGenöivää vikonloppuu!


XoXo Enni ja Laura

Kasvispitoisia mietteitä osa.2

Rassaan tätä blogia taas omaan päiväkirjamaiseen te-rape-utti tarkoitukseen. Pääni on hyvä tuottamaan paljon ylitsepääsemättömiä ongelmia vähän joka asiasta. Pidän itseäni yleisesti elämänhaluisena ja iloisena persoonana, mutta yhden ratkaisun löytyessä löydän tilalle viisi ongelmaa.

Aikaisemin pohdin vain omia valintojani kaupassa ja ulkona syömisessä. Eilen illalla mietin mahdollisia vierailuita ja ruokia joita minulle tarjotaan. Onko typerän kuuloinen selitys, jos lihaa tarjottaessa selitän jotain kokeilusta ilman lihaa? Itselleni tulee lähinnä olo, että haluan nyt olla taas jotenkin erikoinen ja vaikea. Mitä jos töissä vaikka on voileipiä, jossa on päällä jokin leikkele? Sen roskiin heittäminen leivästä on täysin moraalini vastaista ja typerää (ellen dumppaa jollekkin tuplalihoja), mutta en halua syödä sitä kuitenkaan ja pilata tätä 2,5viikkoa.
Nyt jos menen kylään jossa on tarjolla ruokaa, vierailukohteen omistaja tuskin on varautunut tähän lihattomuuteen tarjottavissaan, jos sellaisia on. Helpompaa siis jos olisin ollut pidemmän ajanjakson jonkinsortin kasvissyöjä.

No jos jotain hyvää tähän väliin, niin onneksi voin olla edelleen laiska ja läski kokki. Löysin eilen Sokoksen ruokakaupasta kasvisnugetteja. Alunperin minun piti ostaa lidlin kalapyöryköitä(joita opin syömään syksyllä), mutta kalankin välttäminen kuului suunnitelmaan, joten ostin sitten näitä. Hintakaan ei ollut kamala, 300g rasia alta 3eukkia, olisikohan jotain 2,5€ suuntaan?
Tänään tarjoilin niitä itselleni rehujen ja kermaviilikastikkeen kanssa:

Vähän sellainen kutina, että vaikka söinkin itseni ähkyyn, tuosta puuttuu ne täyttävät ominaisuudet. Olen henkisesti varautunut poikkeamaan kaupassa ostamaan jotain soija/tofu jukurttia tai mitä nyt sitten noita onkaan.
Todella loogista, että söin kermaviiliä, mutta en osta tavallista jukurttia. No ideana on kuitenkin erilaiset vaihtoehdot, joten ajattelin kahvimaidonkin vaihtaa soijamaitoon ja tehdä tutkimusretkiä eri kauppoihin ja kauppojen niille osastoille, joissa en normaalisti käy. Serious business.
Illalla ruuaksi varmaan jotain niinkin haastavaa, kuin pussinuudeleita, pakastevihanneksia ja paistettua tofua.

Loppukevennyksenä jatko-osaa edellisen postauksen uuteen "asumisen iloa"-osioon ja teemana sama päivystysnumerosota:

Tänään en ole käynyt vielä asuntoni ulkopuolella, saa nähdä löydänkö jälleen jotain uutta ja kypsää..

lakto-ovo-pesco-pasco.. vmp

Joskus uusien asioiden kokeileminen ja maailmankatsomuksensa laajentaminen on jokaisen pienelle sielulle hyvästä.
Me lähdimme reippaina tyttöinä huomisesta alkaen kokeilemaan kasvisruokaviikkoja ajalle 6.-23.3.(seuraavassa osassa kokeilemme aikamme lööppitrendiä - homoliittoja)  Halusimme kuitenkin pitää kalan ruokavaliossamme, joten kutsukaamme meitä sitten vaikka lakto-ovo-pesco-vegetaristi-kokeilijoiksi. Hieman ärsyttäviä nuo kaikki etuliitteet noin huomautuksena.

En usko että ainakaan omalla lautasella tullaan edes kalaa paljoakaan näkemään, koska aika usein vierähtää pitkiäkin aikoja niin, etten kokkaa kotona mitään lihasta tai kanasta, joten voisin oppia nyt jotain uutta. Suurin ongelma koko yritelmässä lienee se, etten koskaan ole kieltänyt itseltäni mitään syömisiä. Eli vaikka liha ei koskaan ole ollut suosikkiraaka-aineeni, en ole ajatellut että joku hampurilainen tai sokoksen kanasalaatti suureen himoon olisi mitenkään pahasta. Mitä teen jos kanasecar-himot iskevät? Luultavasti erilaisten himojen vastaan kamppailu on vain hyvästä.

Omalta osaltani päätin aloittaa projektin tuotteesta, joka on minulle täysin vieras. Tofu, valmiiksi marinoitu sellainen.  En ole eläessäni koskaan sellaista ruuaksi laittanut. Korkeintaan miso-keitossa syönyt. Luultavasti paistan pussinuudeleiden ja pakastevihanneksien sekaan.

Loppusyksystä opettelin kokkaamaan soijarouheista ja sen osaan nykyään jotenkuten. Lisäksi tarkoituksenani olisi kokeilla seitania, mutta en tiedä uskallanko käydä Ruohonjuuressa tutkimusmatkalla. Yksin sinne en mene ja Enni vaikutti suhteellisen vastahakoiselta.

Loppuun mitenkään mihinkään liittyvää asiaa. Pieni juttunurkkaus nimeltään asumisen_iloja kertoo päivittäisistä ilon pilkahduksiani taloyhtiöstä (lähinnä yhdestä talosta), jossa asun.

Jutun ensimmäinen osa koskee hisseissä olevia päivystysnumero tarrasia, joita en ole koskaan nähnyt tärvelemättöminä tai ehjinä, edes aamupäivällä uusien lappujen laittamisen jälkeen.
Olen itse meinannut kirjoittaa jo tuhannesti joitakin lappuja hisseihin, mutta nyt joku ehti ennen. Seuraava lappu löytyy jokaisesta hissistä ja aulan ilmoitustaululta:

Tältä näyttävät hissien päivystysnumerotarrat n.99% ajasta:

Seuraavana päivänä tästä kuvasta tilalle oli tullut uudet laput. Aamulla ja vielä päivälläkin niihin oli kirjoitettu pelkästään asiaan kuuluvat "homoterot", mutta äsken tullessani kotiin oli uudet tarrat revitty ylläolevan kuvan kaltaiseen muotoon ja lisäksi hisseistä myös "vitun tärkeä"-lappuset. Go ihmiset go! Kenenköhän elämäntehtävä kyseinen harrastus on? Ja kuinkakohan vanha kyseinen vuodesta 1990 (syntymävuoteni!!) tässä talossa asunut ihminen on, olisin veikannut lapun kirjoittajaa ulkoasun ja sanallisen antinsa vuoksi max 35-vuotiaaksi.

Siinäpä nämä tällä erää.

Ps. Kaivattais edelleen niitä kommenteja kyselyyn liittyen! Kommentit vaativat hyväksynnän eli jos et halua sen näkyvän omalla google profiilillasi, niin emme julkaise sitä nimelläsi. Kokemuksistanne haluaisimme innolla kuulla.