Kerromme nyt tarinan meitä pian humalluttavasta, Lauran kylpyhuoneessa pulputtavasta kotiviinistä.
Galaktinen tuuli puhalsi viikolla 48 suopeasti ja saimme kuin ihmeen kaupalla käyttöömme välineet viinin tekemiseen.
Aloitimme tekemisen perjantaina, koska perjantai on puuhapäivä, jolloin kehitämme itseämme henkisesti että fyysisesti vaihtoehtoisten asioiden parissa.
Hankimme viiniainespakkauksen, Presto merkiltänsä. Mauksi valikoitui mansikka, joka väittää pääsevänsä 13-16% alkoholijuomaksi. Pakkauksesta tulee kaiken kaikkiaan 22l.
Haluamme toki kehittyä universumin parhaiksi kotiviinitietäjiksi, mutta hataran tietopohjamme vuoksi koimme parhaaksi aloittaa valmis pakkauksella.
Nyt seuraa kuvia viinimme valmistuksesta:
On suorastaan ihme, että saimme hieman monimutkaisten ohjeiden jälkeen tuotoksemme käymään. Siihen kyllä tarvittiin ylimääräinen henkilö, jollaisen mekin suosittelemme muidenkin hankkivan (jos olette niinkuin me, toisella on lukihäiriö ja toinen ei muuten vain ymmärrä lukemaansa).
Nylkyttävästä laina-chihuahuasta on hyötyä.
Alunperin viinisammion piti mennä Saaralle, mutta hän oli niin kännissä, että saavin piti olosuhteiden pakosta jäädä Lauran kylpyhuoneeseen miniyksiöön.
Tässä hieman Lauran fiiliksiä ensimmäisiltä päiviltä:
Vastuu viinin säilyttämisestä tuntui rankalta, mutta nyt kahden päivän jälkeen en vaihtaisi päivääkään tästä kokemuksesta.
Näin viininteon jälkeisenä yönä unta viinistä joka ei pitänyt ääntä, mutta unessani joku kertoi viinin kyllä olevan kunnossa ja käymisprosessi oli alkanut. Heräsin huolestuneessa mielentilassa aamulla puoli kuusi ja hetken luulin unen olevan totta ja kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin tajusin sen olleen vain unta, eikä pönttö päästänyt sihaustakaan!
Säntäsin kylpyhuoneeseen unesta tokkuraisena kuulostelemaan pönttöä ja sisältä kuului vain vaimeaa sihinää. Kuitenkin elonmerkkejä. Ylös noustessani satuin vahingossa tönäisemään pönttöä, jonka jälkeen vesilukossa alkoi tapahtumaan. Siitä hetkestä lähtien viini on ilmeisesti käynyt oikein ja tämän jälkeen sain vasta unta.
Kiintymys viiniin on lähes äidillisellä tasolla. Pieni pulppuava ääni on kuin rauhoittava zen-vesielementti ja tuo luksusta asumiseen, sekä nautinnollisen mansikkaisen aromin, joka tervehtii heti ensimmäisenä sisälle tullessa ulko-ovella, kuin iloinen koiranpentu konsanaan.
Jos jollakulla on jakaa omia kotiviinikokemuksiaan, niin olisi oikein kivaa jos jättäisitte kommenttia. Varsinkin jos joku on tehnyt itse alusta asti viinejä ja tietää tarpeellisia vinkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti